Tiede alkoi todistaa Jumalan olemassaolosta

Jussi Järvinen on kotoisin Kaarinasta. Hän opiskeli siellä Suomen Adventtikirkon ylläpitämässä Suomen kristillisessä yhteiskoulussa (SKYK) kuusi vuotta, yläasteen ja lukion.

– Tulen ei-uskovasta perheestä, ja olin nuo opiskeluvuodet agnostikko/ateisti – tai jotain siltä väliltä. Uskoin alkuräjähdykseen ja sattumaan. En tarvinnut Jumalaa. Tiede todisti minulle kaiken. Katselin dokumentteja, ja olin kiinnostunut avaruudesta. Lueskelin National Geographicia.

Suomen kristilliseen yhteiskouluun Jussi päätyi, koska hänen kaverinsakin menivät sinne.

– Meillä oli koulussa omanlainen jengi. Olin koko ajan kavereiden kanssa. En elänyt koulun toivomien tapojen mukaan. Vastustin ja arvostelin uskoa mielessäni. Elämääni kuului paljon tietokonepelien pelaamista. Olin yksinkertainen. Elämä oli ”simppeliä”. Enkä oikein ehtinyt ajatella mitään.

Urheileminen oli Jussille erityisen mieluista. Hänen perheessään onkin suomenmestaruustason suunnistajia.

– Pyöräilin, pelasin jääkiekkoa ja jalkapalloa sekä suunnistin kilpaa. Armeijassa ollessani aloin ajatella, että haluaisin työskennellä urheilijoiden kanssa.

 

Yllättävä löytö

Jussin koulukaverin, Mikaelin, vanhemmat, Pia ja Heikki Helminen, ovat koulutettuja kiropraktikkoja. Myös Mikael on opiskellut kiropraktikoksi Iso-Britanniassa sijaitsevassa yliopistossa Walesissa.

– Armeijan jälkeen menin itse käymään kiropraktikolla. Se oli ”siistiä”. En ajatellut, paljonko opinnot maksavat. En ajatellut mitään. Lähdin vain opiskelemaan kiropraktiikkaa Walesiin. Olen koko ajan yhä paremmin tiennyt, että olen oikealla alalla.

Koulutettujen kiropraktikkojen osaamisaluetta ovat selkä-, niska- ja raajakivut, tunto-ongelmat sekä päänsärky. Opintojen edetessä vastaan tuli monta ihmiskehoon liittyvää ihmetyksen aihetta.

– Tein aktiivisesti töitä sen eteen, ettei minun olisi tarvinnut uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Haastoin todella kaikki ajatukset Jumalasta, mutta niitä oli aina vain vaikeampi haastaa. Huomasin, että ihmiskeho on liian monimutkainen ollakseen syntynyt sattumalta. Ajatellaanpa vaikka vain ihmisen immuunijärjestelmää.

– Tiede, joka oli aiemmin selittänyt minulle kaiken, ei enää pystynytkään siihen. Tiede, joka oli todistanut, että Jumalaa ei ole, alkoikin todistaa, että Jumala on. Taistelin aluksi kovasti sitä vastaan, mutta vastassani olikin ”kovempi kaveri”.

 

Tärkeä päätös

Jussilla on takanaan pitkä prosessi. Hän ei osaa sanoa selkeää ratkaisupäivää, jolloin on tullut uskoon.

– Olen ollut noin 1½ vuotta uskossa. Sitä ennen uskoin, epäilin ja uskoin, vuoronperää. Pikku hiljaa epäilys on väistynyt ja usko alkanut vahvistua. Tiedän, että Jumala on. Meitä ei voisi olla olemassa ilman Jumalaa. Jos olisimme sattumalta täällä, mikä tarkoitus sillä olisi? Ilman uskoa olisi tarkoituksettomuuden tunne.

– Minulle on tullut rauhaa ja luottamusta siihen, että asiat tulevat menemään hyvin. Olen saanut pieniä ru-kousvastauksia. Olen saanut ystäviä, jotka ovat kärsivällisesti kuunnelleet. Olen lukenut monista lääketieteellisistä ihmeistä, myös ystäväni ovat kertoneet ihmeistä. Olen lisäksi kuullut, että yliopistomme kaikkein korkeimmin koulutetut triplatohtorit uskovat Jumalaan.

– Briteissä kämppikseni on kiven kova ateisti. En usko, että minä tai mitkään sanani pystyvät muuttamaan hänen mieltään. Jos Jumala puuttuu tilanteeseen, se on eri asia. Hän saattaa naureskella minulle ja sanoa: ”Kaikki uskovaiset on niin tyhmiä”. Annan sen kuitenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulle on tärkeää lähimmäisen rakkaus ja toisesta välittäminen.

Tämän haastattelun tekopäivänä 29.4. Jussin usko oli vahvistunut siihen pisteeseen asti, että hän halusi mennä upotuskasteelle. Eikä edes Näsijärven kylmä vesi voinut häntä estää. Kai Lempinen Aitolahden seurakunnan vanhimman tehtävässä sai palvella ystäväänsä tässä toimituksessa.

 

Tulevaisuuden näkymiä

Seuraavaksi Jussi Järvisellä on Walesissa edessä liuta kokeita, joissa testataan, miten viidessä vuodessa opitut -asiat ovat menneet perille. Kokeet läpäistyään hänellä on ensi syksystä alkaen tiedossa viimeinen opiskeluvuosi, klinikkajakso. Se sisältää käytännönharjoittelua, jossa hän saa toimia melko itsenäisesti kiropraktikkona. Keväällä 2018 on näillä näkymin valmistujaisjuhla, jonka jälkeen Jussin tarkoituksena on tulla Suomeen työskentelemään koulutettuna kiropraktikkona. Tulevaisuudensuunnitelmiakin Jussilla on.

– Haluaisin lukea itseni vielä neurologiksi ja työskennellä aivovammojen kuntoutuksessa.

 

Haastattelu: Heidi Sandholm

 

 

2018-10-04T21:16:23+00:00