Panu Kurki osallistui tyttärensä kanssa 6.–20.6.2017 Tampereen kristillisen koulun tekemälle NYT-kerhon kehitysyhteistyömatkalle.

Tamperelaisen Panu Kurjen, 48 v, kaikki neljä tyttöä ovat käyneet Tampereen kristillistä koulua.

– Se on koko peruskoulun ajan ollut ja on edelleen tyttärieni kodinomainen ja kristillisiä arvoja korostava koulu. Kaksi tytöistäni on jo peruskoulun suorittaneita ja kaksi vielä takrikolaisia.

Kristilliset arvot ovat Panulle tärkeitä.

– Jeesus on pelastajani ja ystäväni, johon voin luottaa kaikissa tilanteissa.

Tämä lukuvuosi on Panulle neljäs, jolloin hän on jonkun tyttärensä kanssa mukana koululla järjestettävässä yläkoululaisille ja heidän vanhemmilleen suunnatussa NYT-kehitysyhteistyökerhossa.

– NYT-kerho on upea toimintamuoto, jonka myötä nuori saa mahdollisuuden tutustua johonkin kehitysyhteistyökohteeseen ulkomailla. Samalla hän oppii sitoutumaan kouluvuoden ajaksi viikoittaisiin tapaamisiin, joissa opitaan hyödyllisiä taitoja sekä tuntemaan ja arvostamaan itseä, toisia sekä omaa asuinympäristöä Suomessa. Kerhoilloissa mietitään lisäksi omia arvoja liittyen päivittäiseen elämään, omaan elinympäristöön, lähimmäiseen sekä maailmaan, jossa meille itsestään selvät asiat eivät välttämättä olekaan niin itsestään selviä.

– Olen isänä ikään kuin “siivellä” päässyt mukaan kerhon toimintaan. Tämä, jos mikä, on laadukasta isä–tytär-aikaa. Eihän se joka kerta ole täysin kivutonta lähteä viettämään sunnuntai-iltaa koululle. Sitä joutuu järjestelemään asioitaan sen mukaan. Mielellämme olemme silti kerhossa käyneet – onhan kerhovuoden päätteeksi ollut tiedossa matka, jollaista ei muutoin tulisi tehtyä.

 

Iloa ja järkytystä kenialaisten parissa

Viime alkukesänä NYT-kerho teki noin kaksi viikkoa kestäneen matkan Keniaan. Keniaon yksi ADRAn (adventtikirkon kehitysyhteis-työ- ja avustusjärjestö) avustuskohdemaista,
jota tuetaan Sympatia-keräyksestä saaduin varoin. NYT-matkalle lähti parisen kymmentä

– Matka Keniaan oli upea kokemus, jolla sai uutta perspektiiviä olosuhteisiin ja ihmisten tapaan elää. Minulle matka oli tärkeä myös siksi, että ensimmäiset lapsuusmuistoni sijoittuvat sinne. Tutustuimme ADRAn paikallisen yhteistyökumppanin työhön ja ennen kaikkea permaculture-projektiin, jossa nuorille opetetaan maanviljelyä. He voivat sen avulla saada maasta satoa ravinnoksi ja jopa myytäväksi. Sitä kautta he voivat parantaa mahdollisuuksiaan yhteiskunnassa, jossa työttömyys on iso ongelma.

– Mieleenpainuvinta matkalla olivat ne sadat hymyilevät kasvot, jotka olivat meitä joka paikassa vastassa, sekä sikäläisen luonnon kauneus ja moninaisuus. Meihin suhtauduttiin todella positiivisesti, ja uteliaita tuli aina kyselemään ja juttelemaan. Vaatimattomista olosuhteista huolimatta nuoret ovat siellä elämänhaluisia ja näyttävät ilonsa. Mieleenpainuvaa oli myös nähdä, miten oppilaita tuettiin kehitysvammaisten koulussa. Samalla minua järkytti se, miten paikallinen kulttuuri on kaikin tavoin kehitysvammaisia vastaan ja syyllistää kehitysvammasta sekä vammaisen että hänen vanhempansa. Häpeän vuoksi vammaiset suljetaan koteihin tai jätetään heitteille.

 

Kristillistä lähimmäisenrakkautta

NYT-ryhmäläiset tarjosivat monenlaista apua. – Eräällä koululla ja orpokodissa teimme pienet maalausprojektit. Vierailemissamme kouluissa tarjottiin kustannuksellamme ateria koululaisille, ja toivottavasti samalla kohotettiin permaculture-työtä tekevien arvostusta. Autoimme lisäksi suorittamaan desinfioinnin eräässä loisten vaivaamassa kodissa sekä kodille että siinä asuvien lasten käsille ja jaloille. Orpokotiin NYT-kerho hankki patjoja ja astioita.

– Pitkällä aikavälillä merkityksellisintä on apu, joka luo mahdollisuuden oppia kehittämään omaa elinympäristöä ja elinolosuhteita oman tekemisen kautta, antamalla tietoa ja auttamalla asioissa alkuun sekä sen jälkeen seuraamalla ja tukemalla heitä. Tietenkin myös kristillisten arvojen esilläpito oman esimerkin kautta on merkityksellistä.

Matka oli Panulle tärkeä muistutus siitä, kuinka meidän tulisi olla kiitollisempia kaikesta hyvästä, jota meille on suotu.

 

Lähellä ihmistä

Panu Kurki kokee, että auttaessaan saa itsekin jotain arvokasta.

– Iloinen mieli on ensimmäinen palkinto, jonka saa varsinkin tällaisessa tapauksessa, jossa näkee suoraan avun saajan kiitollisuuden. Vähäisillä teoilla voi olla iso merkitys avun saajalle.

– Lähimmäisiä on kaukana ja ennen kaikkea lähellä. Pyrin mahdollisuuksien mukaan olemaan mukana toiminnoissa, joissa voidaan tehdä hyvää muille ja auttaa vaikeassa asemassa olevia. Ennen kaikkea pyrin olemaan ystävällinen ja valmis kuuntelemaan lähimmäistä sekä jakamaan tarvittaessa hänen murheitaan. Mielestäni tärkeintä auttamista on osoittaa ystävällisyyttä lähimmäistä kohtaan ja, jos mahdollista, herättää hänessä uteliaisuus ja toivo paremmasta.

 

Haastattelu: Heidi Sandholm